KOTI TIETOUTTA MEDIASSA KUVAA JA ÄÄNTÄ SHOP YHTEYSTIEDOT



REBOUND - RIVA!
(Jupiter Stroll VIN 005 Vinyl/CD) BLUES NEWS / Pete Hoppula
Useamman vuoden sekä studiossa, että yhtyeen johtohahmon Repa Nurmen aivolohkoissa hautunut "Riva!" tarjoaa orginellin audioseikkailun, jossa luulisi piisaavan vielä vaaran tuntua jopa tämän päivän kaiken kokeneillekin musiikin kuuntelijoille. Harvassa näet alkavat nykyisin olla yhtä omaperäisesti visioidut pitkäsoittokokonaisuudet, joiden toteutuksessa on selvästi laukannut mukana myös aito ajatus - "keltainen lanka", kuten Nurmi itse luomisprosessia luonnehtinut.
Melrose-trion kolmen ensimmäisen LP:n aikaisen kokoonpanon basisti Nurmi uskaltautui 2000-luvulla hyppäämään solistiksi monia miehistön vaihdoksia sittemmin kokeneen Reboundin keulille. Ryhmän nykyisessä vakiomuodostelmassa kitaristina toimii Artturi Ranta-aho, basistina ja toisena soololaulajana Mikki Niinivaara ja rumpalina Tommy Rolex. Suoraviivaisemmasta Rock´n Rollista kohti kotimaisen juurimusiikillisen ilmaisun jyrkimpiä kulmia luontevasti siirtynyt Rebound ei tosiaankaan kumarra tuotannossaan vain yhteen tiettyyn suuntaan. Vuodesta 2007 levyttänyt bändi on neljännellä pitkäsoitollaan myös ensimmäistä kertaa vaihtanut esityskielensä kokonaan suomeksi.
Muhkeasoundisena texmex-surfina kiekon käynnistävä Riva! kohdistaa tribuuttinsa Italian menneen ajan futissankarille Luigi"Gigi"Rivalle - mutta miksi, sitä ei nähdä aiheelliseksi sen tarkemmin selitellä. Puhallinosastolla kokoonpanoa vahvistaa kokenut trumpetisti Antero Priha trumpetteineen. Samat jylhät mariachi-tunnelmat kannattelevat myös Niinivaaran ja Hanna Hushin duetoimaa Alaspäin Ois Iisii-balladia. Näiden sekaan ripotellaan mm. juiceleskismäistä suomirokkia(Tuomari), punk-rokahtavampaa vääntöä(Suolaa), sekä tulisesti räimivää blues-rockabillyä(Piruparka). Viimeksi mainitulla toisena solistina kunnostautuu jälleen särmikäsääninen Hush.
Soittajiston päät eivät näytä liion palelevan häpeilemättömän diskoilevalla ja taatusti hartaimman roots-seurakunnan sietokykyä koko yli 5-minuuttisella kestoltaan koettelevalla Jakella, joka tuo hienoisten Bolan-viitaustensa ohella itselleni häiritsevästi "melkein mieleen" myös erään ysärivuosien jättihitin. Mutta minkä?
Ilmavan brittipopahtavalla Katri-Helenalla Rebound laajentaa instrumenttikirjoaan Hansu Saarisen saksofonilla, Suomi-rillumarei-swingin mustalaissävyiseen perämetsikköön taas eksyttää hieman Pääesiintyjien jalanjäljillä Kateus Ja Katkeruus, jolla miehitystä virittävät uuteen uskoon viulisti Ville Karinen ja haitaristi Jyrki Partanen.
Suosikkiani bändin omaleimaisimmasta linjasta soi silti Bo Diddley-biitin alla sanaleikittelevä, hetkittäin lähes räppääväkin Kiipee Apinan Selkään sekä Mikki Niinivaaran vokalisoima piirun verran iskelmävoittoisempi Kylmää Kuin Jää. Lähimmäs Melrosen neobilly-orientoitunutta ilmaisua rynnii vielä levyn huipennuksena raivoava Lissää Halkoja Kaminaan.
Kuumottava, kontraseissa kiehnäävä julkaisu, jonka pelkässä lautapelihenkiseen kaupunkikarttaan sommitellussa etukannessa riittää äimisteltävää kuuntelukierroksen jos toisenkin kerran.

REBOUND - Tiger & Ravens
(Turenki Records) SOUNDI/Asko Alanen 4/5


Verratonta, miten rockabillyn ja rock'n'rollin juuret kiskaistaan jälleen kerran mullista esiin ja risteytetään hedelmällisesti katurockiin, autotallirevitykseen ja voimapoppiin. Charlie Richin Sun-singlestä nimensä ottanut bändi heittää heti albumin kärkeen coverina Elviksen keikkahitiksi muodostuneen Tiger Manin, joka sekin on alun perin (Rufus Thomasin) Sun-single. Melrosessa pitkään läskibassoa jytyyttäneen Repa Nurmen ohjastama nelikko ei kuitenkaan näpertele tyyliään minkään muinaisen esikuvan mukaan, vaan lataa vauhdikkaan elvistelyn perään kymmenen tiukkaa omaa kappaletta. Kun levyn selkärankana on hyviä biisejä sekä ajattomia, tanakasti toimivia kitarariffejä, saavat estottomasti ryöstöviljellyt retrokompit ja laulumelodian rakenteetkin rennon, tuoreen ja särmikkään soinnin. Nurmen laulun ja Artturi Ranta-ahon kitaran keskinäinen dialogi pelaa aktiivisesti. Rebound ei kosiskele helpoilla tyylipastisseilla, vaan muokkaa intomielisen antinsa perusaineksista astetta kiinnostavampaa, värikästä ja jäntevää rock- ja poptyöstöä. Kuviot ovat hallussa 60-luvun beat-helkyttelystä psykobillyn vimmaisampaan tahkoamiseen.

Arvio julkaistu Soundissa 12/2014
Asko Alanen 4/5


REBOUND – The Royal Decadence
(Jupiter Stroll) Mikko Aaltonen HS/Nyt (4/5)

Suomalaiselle rockyleisölle Melrosen läskibasistina 1980-luvulla tutuksi tullut Repa Nurmi vietti Melrosesta irtautumisen jälkeen musiikillista hiljaiseloa toistakymmentä vuotta. Nykyisessä Rebound yhtyessään laulavaksi komppikitaristiksi muuntautunut Nurmi on pätevöitynyt myös mainioksi laulunkirjoittajaksi. Yhtyeen toinen albumi The Royal Decadence paljastaa, että hiljaisien vuosien aikana rocklehtien kansikuvapoika on kerännyt talteen paljon käyttökelpoista energiaa.Suorastaan törkeän tarttuva, melodista poppia rockabillypiiskaukseen yhdistävä Life Is Like A Highway on toistaiseksi vuoden komein kotimainen rock´n roll-single, painon pysytellessä sanalla roll. Levyn kahdesta lainakappaleesta The White Stripesin Hotel Yorba lienee sorvattu kaupalliseksi täkyksi suurelle yleisölle, mutta silti – tai siksi – se kuulostaa muuhun materiaaliin verrattuna ulkokohtaiselta. Nurmen omat kappaleet toimivat paremmin.

Arvio julkaistu HS Nyt liitteessä 27/4/2012

REBOUND- Highways, Backsides & Sideways
(Jupiter Stroll) SUE 9/2009 (#134) 8/10


Melrosen alkuperäisenä basistina tunnetuksi tullut Repa Nurmi vetäytyi bändistä eroamisen jälkeen julkisuudesta ja bändikuvioista liki kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Nyt mies on palannut uuden Rebound-yhtyeen kera. Rebound on paluu Repan nuoruudenrakkauteen rockabillyyn vielä aidommassa hengessä kuin Melrose aikoinaan. Uutuus albumin avaus Satisfied tosin on silkkaa Tokelaa ja kumppaneita, mutta muualla meininki on perinnetietoisempaa. Kiitettävästi Rebound onnistuu kuitenkin puhaltamaan kauan kaivattua omaa ilmettä yli viisikymppiseen tyylilajiinsa. Singlebiisit License To Love ja Bad-Cool-Love ovat modernimpaa(tai 80-lukuisempaa!) billytykitystä ja kulkevat kuuluisan höyryveturin lailla, mutta parhaimmillaan Rebound on ehkä kuitenkin kantrahtavamman materiaalin kimpussa kuten hienot Rescue Me ja Crush On You oivallisesti osoittavat. Soundit ovat modernit, mutta tyylitietoiset, bändi hallitsee toimialansa ja laulukin toimii pääasiallisesti kiitettävästi ja pienistä ääntämysongelmista huomauttelu olisi jo nipottamista.Tervetuloa takaisin, Repa!
Jyrki Mäkelä